Viimeaikoina on puhuttu melkoisen paljon menneenä kesänä voimaan tulleesta uudesta taksilaista ja sen mukanaan tuomista muutoksista. Minua muutokset on kiinnostaneet lähinnä vanhan ajomiehen vinkkelistä. Asiakkaana en juurikaan ole taksissa ollut.

Sain ensimmäisen pahvisen ajolupalämiskäni vuonna 1998. Varsinaiset ajoni aloittelin vuonna 1999 päästyäni pois armeijan harmaista. Aluksi opiskelujen ohessa ja sittemmin työuran alkutaipaleella leivän leventämiseksi. Tämän uusimman taksilain aikaan en ole ajanut yhtään työvuoroa ja ajolupani loppuu kuluvan vuoden viimeisenä päivänä. Näillä näkymin lopullisesti.

Palataanpa aikaan jolloin ajoin ensimmäiset kyytini taksin ratissa. Tuolloin oli todella tiukat rajat missä ja koska sai ajoja päivystää. Kotikunnassani oli kaksi taksikoppia ja kuntaan myönnetyt luvat oli nimetty jommalle kummalle päivystyspaikalle. Kumpikin päivystyspaikka teki tarkat autokohtaiset ajovuorolistat. Kyydit tuli koppien lankapuhelimiin ja ne ajettiin vuoron perään, siinä järjestyksessä kun kopille oltiin tultu. Vain äärimmäisessä poikkeustilanteissa ei autoja ollut kopilla ja puhelut siirtyivät naapurikunnassa olevaan välityskeskukseen jossa huutoulan välityksellä annettiin kyyti jolle kulle taksille.

Tässä vaiheessa toiminnassa oli kaksi erityispiirrettä. Kyydit päivystettiin aina tarkoin määritetyltä päivystyspaikalta käsin. Kyytejä sai ottaa vain oman työvuoron aikana.

Asiakasmäärät kuitenkin lisääntyivät vuosien saatossa. Tuli yhä enemmän tilanteita joissa asiakas joutui odottamaan tilaamaansa taksia liian kauan. Myöhästyttiin lento-asemalle suuntautuvista ennakkotilauksista. Lääkärimatkoja ei saatu hoidettua koska ne osuivat päällekkäin. Viikonlopun hupiriennoista ei päästy kotiin. Tilanne kärjistyi niin asiakkaiden ja kuljettajien välillä kuin paikallislehden palstoilla. Ja tilanne oli sama muuallakin maassa.

Tässä vaiheessa niin taksiala itse kuin lainsäätäjäkin alkoi miettiä miten asiakkaan kannalta saadaan turvattua palveluiden saatavuus. Kumpikin osapuoli teki parannuksia toimintaan.

Taksialan tärkein teko oli kyydinvälityksen parantaminen. Hyväksyttiin ajatus että taksiauto ei ensisijaisesti seiso jossain pisteessä odottamassa tilausta vaan on aina tavoitettavissa sijainnistaan riippumatta. Siirryttiin huutoulasta kämmenmikroon kehitettyyn tilausjärjestelmään, joka mahdollisti aiempaa nopeamman välitystoiminnan. Myöhemmin kehitys vei lähitaksiin ja erityisesti taksialaa varten kehitettyihin sähköisiin välitysjärjestelmiin. Näillä suurin osa takseista tälläkin hetkellä pelaa. Ne ovat toimintavarmoja ja niiden avulla saadaan asiakkaille välitettyä lähin tarkoituksen mukainen taksi.

Lainsäätäjänä keskeisin päätös oli vapauttaa taksit niin että sai olla aina töissä. Ei ollut enää ajovuorolistoja vaan siirryttiin ajatukseen jossa taksia ajavien henkilöiden ja taksien määrä ei enää kulje käsikädessä. Näin saatiin todella paljon lisää taksikapasiteettia palvelemaan asiakkaita.

Samaan aikaan kuitenkin jäi paikallisille taksiautoilijoiden yhdistyksille velvollisuus järjestää päivystys alueillaan. Tällä taattiin se että taksiautoja oli aina saatavilla. Ei ainoastaan sesonkiaikoina kun kyytiä on solkenaan. Mikäli alueelta tuli tietoja ettei asiakkaat saaneet autoja niin kunnan taksikiintiötä kasvatettiin. Eli myönnettiin lisää taksilupia harkiten. Kiintiö oli kuitenkin tärkeä elementti koska sen avulla pystyttiin velvoittamaan taksiluvanhaltijoita olemaan mukana hiljaisten aikojen päivystysringissä.

Oli hämmästyttävää nähdä kuinka kahdella hallitulla muutoksella saatiin lähes katastrofaallisen heikossa tilassa ollut taksien saatavuus nostettua huipputasolle!

Sitten aloitti Suomessa uusi hallitus jossa suhmuroi Kokoomus, Keskusta ja Perussuomalaiset. Tälle hallitukselle oli koko toimintansa ajan ominaista olla ottamatta huomioon kentän kokemusasiantuntijoiden ääntä. Näin kävi myös liikenneministeriössä jossa valmisteltiin uusi taksilaki ja ajettiin se toimintaan ennätysvauhdilla.

Keskeisimmät vaikutukset ovat olleet paluu menneeseen aikaan jolloin taksia ei autoilijan vinkkelistä katsottuna hiljaiseen aikaan saanut. Ei saa nytkään, 2020 luvun Suomessa, jossa tekniikka ja tahto olisi huipussaan. Tämä johtuu kahdesta muutoksesta. Enää taksilupia ei myönnetä tarveharkintaan perustuen vaan luvan saa ilmoituksen tekemällä. Ja taksiluvat eivät enää kohdistu millekkään alueelle vaan luvan omistava päivystää asiakkaita missä ikinä itse haluaa. Teoriassa voidaan myös taivastella, että ei ole päivystysvelvollisuutta. Päivystyksiä olisi kuitenkin mahdoton toteuttaa täysin vapautuneen taksiliikenteen aikana.

Surulliseksi vetää mielen kun tälläistä monologia kirjoittaa. Harvoin yksi poliittinen päätös pilaa kerralla näin tehokkaasti palvelun sekä tuottajan että käyttäjän näkökulmasta.

Categories: Uncategorized

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *